villein

English

Alternative forms

Etymology

From Anglo-Norman vilein, variant of vilain; from Medieval Latin villanus (“field hand”), from Latin villa (“country home”). Doublet of villain.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈvɪlən/, /ˈvɪleɪn/
  • Rhymes: -ɪlən
  • Homophone: villain

Noun

villein (plural villeins)

  1. (historical) A feudal tenant, a serf.

Hyponyms

Translations

Finnish

Adjective

villein

  1. superlative degree of villi

Declension
Inflection of villein (Kotus type 36*H/sisin, mp-mm gradation)
nominative villein villeimmät
genitive villeimmän villeimpien
villeinten
partitive villeintä villeimpiä
illative villeimpään villeimpiin
singular plural
nominative villein villeimmät
accusative nom. villein villeimmät
gen. villeimmän
genitive villeimmän villeimpien
villeinten
villeimpäinrare
partitive villeintä villeimpiä
inessive villeimmässä villeimmissä
elative villeimmästä villeimmistä
illative villeimpään villeimpiin
adessive villeimmällä villeimmillä
ablative villeimmältä villeimmiltä
allative villeimmälle villeimmille
essive villeimpänä villeimpinä
translative villeimmäksi villeimmiksi
abessive villeimmättä villeimmittä
instructive — villeimmin
comitative — villeimpine
Possessive forms of villein (Kotus type 36*H/sisin, mp-mm gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative villeimpäni villeimpäni
accusative nom. villeimpäni villeimpäni
gen. villeimpäni
genitive villeimpäni villeimpieni
villeinteni
villeimpäinirare
partitive villeintäni villeimpiäni
inessive villeimmässäni villeimmissäni
elative villeimmästäni villeimmistäni
illative villeimpääni villeimpiini
adessive villeimmälläni villeimmilläni
ablative villeimmältäni villeimmiltäni
allative villeimmälleni villeimmilleni
essive villeimpänäni villeimpinäni
translative villeimmäkseni villeimmikseni
abessive villeimmättäni villeimmittäni
instructive — —
comitative — villeimpineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative villeimpäsi villeimpäsi
accusative nom. villeimpäsi villeimpäsi
gen. villeimpäsi
genitive villeimpäsi villeimpiesi
villeintesi
villeimpäisirare
partitive villeintäsi villeimpiäsi
inessive villeimmässäsi villeimmissäsi
elative villeimmästäsi villeimmistäsi
illative villeimpääsi villeimpiisi
adessive villeimmälläsi villeimmilläsi
ablative villeimmältäsi villeimmiltäsi
allative villeimmällesi villeimmillesi
essive villeimpänäsi villeimpinäsi
translative villeimmäksesi villeimmiksesi
abessive villeimmättäsi villeimmittäsi
instructive — —
comitative — villeimpinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative villeimpämme villeimpämme
accusative nom. villeimpämme villeimpämme
gen. villeimpämme
genitive villeimpämme villeimpiemme
villeintemme
villeimpäimmerare
partitive villeintämme villeimpiämme
inessive villeimmässämme villeimmissämme
elative villeimmästämme villeimmistämme
illative villeimpäämme villeimpiimme
adessive villeimmällämme villeimmillämme
ablative villeimmältämme villeimmiltämme
allative villeimmällemme villeimmillemme
essive villeimpänämme villeimpinämme
translative villeimmäksemme villeimmiksemme
abessive villeimmättämme villeimmittämme
instructive — —
comitative — villeimpinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative villeimpänne villeimpänne
accusative nom. villeimpänne villeimpänne
gen. villeimpänne
genitive villeimpänne villeimpienne
villeintenne
villeimpäinnerare
partitive villeintänne villeimpiänne
inessive villeimmässänne villeimmissänne
elative villeimmästänne villeimmistänne
illative villeimpäänne villeimpiinne
adessive villeimmällänne villeimmillänne
ablative villeimmältänne villeimmiltänne
allative villeimmällenne villeimmillenne
essive villeimpänänne villeimpinänne
translative villeimmäksenne villeimmiksenne
abessive villeimmättänne villeimmittänne
instructive — —
comitative — villeimpinenne
third-person possessor
singular plural
nominative villeimpänsä villeimpänsä
accusative nom. villeimpänsä villeimpänsä
gen. villeimpänsä
genitive villeimpänsä villeimpiensä
villeintensä
villeimpäinsärare
partitive villeintään
villeintänsä		 villeimpiään
villeimpiänsä
inessive villeimmässään
villeimmässänsä		 villeimmissään
villeimmissänsä
elative villeimmästään
villeimmästänsä		 villeimmistään
villeimmistänsä
illative villeimpäänsä villeimpiinsä
adessive villeimmällään
villeimmällänsä		 villeimmillään
villeimmillänsä
ablative villeimmältään
villeimmältänsä		 villeimmiltään
villeimmiltänsä
allative villeimmälleen
villeimmällensä		 villeimmilleen
villeimmillensä
essive villeimpänään
villeimpänänsä		 villeimpinään
villeimpinänsä
translative villeimmäkseen
villeimmäksensä		 villeimmikseen
villeimmiksensä
abessive villeimmättään
villeimmättänsä		 villeimmittään
villeimmittänsä
instructive — —
comitative — villeimpineen
villeimpinensä

Adjective

villein

  1. instructive plural of villi

Anagrams

Old French

Noun

villein oblique singular, m (oblique plural villeinz, nominative singular villeinz, nominative plural villein)

  1. Alternative form of vilain
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.