tutkimaton

Finnish

Etymology

tutkia +‎ -maton

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtutkimɑton/, [ˈt̪ut̪k̟iˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): tut‧ki‧ma‧ton

Adjective

tutkimaton (comparative tutkimattomampi, superlative tutkimattomin)

  1. unexplored
  2. unsearchable

Declension
Inflection of tutkimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative tutkimaton tutkimattomat
genitive tutkimattoman tutkimattomien
partitive tutkimatonta tutkimattomia
illative tutkimattomaan tutkimattomiin
singular plural
nominative tutkimaton tutkimattomat
accusative nom. tutkimaton tutkimattomat
gen. tutkimattoman
genitive tutkimattoman tutkimattomien
tutkimatontenrare
partitive tutkimatonta tutkimattomia
inessive tutkimattomassa tutkimattomissa
elative tutkimattomasta tutkimattomista
illative tutkimattomaan tutkimattomiin
adessive tutkimattomalla tutkimattomilla
ablative tutkimattomalta tutkimattomilta
allative tutkimattomalle tutkimattomille
essive tutkimattomana tutkimattomina
translative tutkimattomaksi tutkimattomiksi
abessive tutkimattomatta tutkimattomitta
instructive — tutkimattomin
comitative — tutkimattomine
Possessive forms of tutkimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative tutkimattomani tutkimattomani
accusative nom. tutkimattomani tutkimattomani
gen. tutkimattomani
genitive tutkimattomani tutkimattomieni
tutkimatontenirare
partitive tutkimatontani tutkimattomiani
inessive tutkimattomassani tutkimattomissani
elative tutkimattomastani tutkimattomistani
illative tutkimattomaani tutkimattomiini
adessive tutkimattomallani tutkimattomillani
ablative tutkimattomaltani tutkimattomiltani
allative tutkimattomalleni tutkimattomilleni
essive tutkimattomanani tutkimattominani
translative tutkimattomakseni tutkimattomikseni
abessive tutkimattomattani tutkimattomittani
instructive — —
comitative — tutkimattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tutkimattomasi tutkimattomasi
accusative nom. tutkimattomasi tutkimattomasi
gen. tutkimattomasi
genitive tutkimattomasi tutkimattomiesi
tutkimatontesirare
partitive tutkimatontasi tutkimattomiasi
inessive tutkimattomassasi tutkimattomissasi
elative tutkimattomastasi tutkimattomistasi
illative tutkimattomaasi tutkimattomiisi
adessive tutkimattomallasi tutkimattomillasi
ablative tutkimattomaltasi tutkimattomiltasi
allative tutkimattomallesi tutkimattomillesi
essive tutkimattomanasi tutkimattominasi
translative tutkimattomaksesi tutkimattomiksesi
abessive tutkimattomattasi tutkimattomittasi
instructive — —
comitative — tutkimattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tutkimattomamme tutkimattomamme
accusative nom. tutkimattomamme tutkimattomamme
gen. tutkimattomamme
genitive tutkimattomamme tutkimattomiemme
tutkimatontemmerare
partitive tutkimatontamme tutkimattomiamme
inessive tutkimattomassamme tutkimattomissamme
elative tutkimattomastamme tutkimattomistamme
illative tutkimattomaamme tutkimattomiimme
adessive tutkimattomallamme tutkimattomillamme
ablative tutkimattomaltamme tutkimattomiltamme
allative tutkimattomallemme tutkimattomillemme
essive tutkimattomanamme tutkimattominamme
translative tutkimattomaksemme tutkimattomiksemme
abessive tutkimattomattamme tutkimattomittamme
instructive — —
comitative — tutkimattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tutkimattomanne tutkimattomanne
accusative nom. tutkimattomanne tutkimattomanne
gen. tutkimattomanne
genitive tutkimattomanne tutkimattomienne
tutkimatontennerare
partitive tutkimatontanne tutkimattomianne
inessive tutkimattomassanne tutkimattomissanne
elative tutkimattomastanne tutkimattomistanne
illative tutkimattomaanne tutkimattomiinne
adessive tutkimattomallanne tutkimattomillanne
ablative tutkimattomaltanne tutkimattomiltanne
allative tutkimattomallenne tutkimattomillenne
essive tutkimattomananne tutkimattominanne
translative tutkimattomaksenne tutkimattomiksenne
abessive tutkimattomattanne tutkimattomittanne
instructive — —
comitative — tutkimattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative tutkimattomansa tutkimattomansa
accusative nom. tutkimattomansa tutkimattomansa
gen. tutkimattomansa
genitive tutkimattomansa tutkimattomiensa
tutkimatontensarare
partitive tutkimatontaan
tutkimatontansa		 tutkimattomiaan
tutkimattomiansa
inessive tutkimattomassaan
tutkimattomassansa		 tutkimattomissaan
tutkimattomissansa
elative tutkimattomastaan
tutkimattomastansa		 tutkimattomistaan
tutkimattomistansa
illative tutkimattomaansa tutkimattomiinsa
adessive tutkimattomallaan
tutkimattomallansa		 tutkimattomillaan
tutkimattomillansa
ablative tutkimattomaltaan
tutkimattomaltansa		 tutkimattomiltaan
tutkimattomiltansa
allative tutkimattomalleen
tutkimattomallensa		 tutkimattomilleen
tutkimattomillensa
essive tutkimattomanaan
tutkimattomanansa		 tutkimattominaan
tutkimattominansa
translative tutkimattomakseen
tutkimattomaksensa		 tutkimattomikseen
tutkimattomiksensa
abessive tutkimattomattaan
tutkimattomattansa		 tutkimattomittaan
tutkimattomittansa
instructive — —
comitative — tutkimattomineen
tutkimattominensa

Derived terms

Participle

tutkimaton

  1. negative participle of tutkia

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.