tiukku

Ingrian

Etymology

From tiukkaa (“to play”) +‎ -u.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtiu̯kːu/, [ˈtʲiu̯kːŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtiu̯kːu/, [ˈtiu̯kːu]
  • Rhymes: -iu̯kːu
  • Hyphenation: tiuk‧ku

Noun

tiukku

  1. game
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 58:
      Tiukku ja nagru väkevä, kunis oppia ei aleta.
      A game and a loud laugh, until they start to learn.

Declension
Declension of tiukku (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative tiukku tiukut
genitive tiukun tiukkuin, tiukkuloin
partitive tiukkua tiukkuja, tiukkuloja
illative tiukkuu tiukkui, tiukkuloihe
inessive tiukuus tiukuis, tiukkulois
elative tiukust tiukuist, tiukkuloist
allative tiukulle tiukuille, tiukkuloille
adessive tiukuul tiukuil, tiukkuloil
ablative tiukult tiukuilt, tiukkuloilt
translative tiukuks tiukuiks, tiukkuloiks
essive tiukkunna, tiukkuun tiukkuinna, tiukkuloinna, tiukkuin, tiukkuloin
exessive1) tiukkunt tiukkuint, tiukkuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 587
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.