suututtaa

Finnish

Etymology

suuttua +‎ -ttaa

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsuːtutːɑːˣ/, [ˈs̠uːt̪ut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -uːtutːɑː
  • Syllabification(key): suu‧tut‧taa

Verb

suututtaa

  1. (transitive, usually atelic) to anger (someone or something), to make angry
    Se suututtaa häntä.
    It angers him.
    Älä suututa minua!
    Don't make me angry!
  2. (impersonal + partitive) to feel angry, to become angry
    Nyt minua kyllä suututtaa!
    Now I feel angry, indeed!

Conjugation

Mostly only used in the third person.

Inflection of suututtaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suututan en suututa 1st sing. olen suututtanut en ole suututtanut
2nd sing. suututat et suututa 2nd sing. olet suututtanut et ole suututtanut
3rd sing. suututtaa ei suututa 3rd sing. on suututtanut ei ole suututtanut
1st plur. suututamme emme suututa 1st plur. olemme suututtaneet emme ole suututtaneet
2nd plur. suututatte ette suututa 2nd plur. olette suututtaneet ette ole suututtaneet
3rd plur. suututtavat eivät suututa 3rd plur. ovat suututtaneet eivät ole suututtaneet
passive suututetaan ei suututeta passive on suututettu ei ole suututettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suututin en suututtanut 1st sing. olin suututtanut en ollut suututtanut
2nd sing. suututit et suututtanut 2nd sing. olit suututtanut et ollut suututtanut
3rd sing. suututti ei suututtanut 3rd sing. oli suututtanut ei ollut suututtanut
1st plur. suututimme emme suututtaneet 1st plur. olimme suututtaneet emme olleet suututtaneet
2nd plur. suututitte ette suututtaneet 2nd plur. olitte suututtaneet ette olleet suututtaneet
3rd plur. suututtivat eivät suututtaneet 3rd plur. olivat suututtaneet eivät olleet suututtaneet
passive suututettiin ei suututettu passive oli suututettu ei ollut suututettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suututtaisin en suututtaisi 1st sing. olisin suututtanut en olisi suututtanut
2nd sing. suututtaisit et suututtaisi 2nd sing. olisit suututtanut et olisi suututtanut
3rd sing. suututtaisi ei suututtaisi 3rd sing. olisi suututtanut ei olisi suututtanut
1st plur. suututtaisimme emme suututtaisi 1st plur. olisimme suututtaneet emme olisi suututtaneet
2nd plur. suututtaisitte ette suututtaisi 2nd plur. olisitte suututtaneet ette olisi suututtaneet
3rd plur. suututtaisivat eivät suututtaisi 3rd plur. olisivat suututtaneet eivät olisi suututtaneet
passive suututettaisiin ei suututettaisi passive olisi suututettu ei olisi suututettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. suututa älä suututa 2nd sing. — —
3rd sing. suututtakoon älköön suututtako 3rd sing. olkoon suututtanut älköön olko suututtanut
1st plur. suututtakaamme älkäämme suututtako 1st plur. — —
2nd plur. suututtakaa älkää suututtako 2nd plur. — —
3rd plur. suututtakoot älkööt suututtako 3rd plur. olkoot suututtaneet älkööt olko suututtaneet
passive suututettakoon älköön suututettako passive olkoon suututettu älköön olko suututettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suututtanen en suututtane 1st sing. lienen suututtanut en liene suututtanut
2nd sing. suututtanet et suututtane 2nd sing. lienet suututtanut et liene suututtanut
3rd sing. suututtanee ei suututtane 3rd sing. lienee suututtanut ei liene suututtanut
1st plur. suututtanemme emme suututtane 1st plur. lienemme suututtaneet emme liene suututtaneet
2nd plur. suututtanette ette suututtane 2nd plur. lienette suututtaneet ette liene suututtaneet
3rd plur. suututtanevat eivät suututtane 3rd plur. lienevät suututtaneet eivät liene suututtaneet
passive suututettaneen ei suututettane passive lienee suututettu ei liene suututettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st suututtaa present suututtava suututettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suututtaakseni suututtaaksemme
2nd suututtaaksesi suututtaaksenne
3rd suututtaakseen
suututtaaksensa
 past suututtanut suututettu
2nd inessive2 suututtaessa suututettaessa agent3 suututtama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suututtaessani suututtaessamme
2nd suututtaessasi suututtaessanne
3rd suututtaessaan
suututtaessansa
 negative suututtamaton
instructive suututtaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form suututtaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive suututtamassa —
elative suututtamasta —
illative suututtamaan —
adessive suututtamalla —
abessive suututtamatta —
instructive suututtaman suututettaman
4th4 verbal noun suututtaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suututtamaisillani suututtamaisillamme
2nd suututtamaisillasi suututtamaisillanne
3rd suututtamaisillaan
suututtamaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.