pulmaaika

Ingrian

Etymology

From pulma (“wedding”) +‎ aika (“time”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈpulmɑˌɑi̯kɑ/, [ˈpuɫmɑˌɑi̯k]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpulmɑˌɑi̯kɑ/, [ˈpuɫmɑˌɑi̯ɡ̊ɑ]
  • Rhymes: -ɑi̯k, -ɑi̯kɑ
  • Hyphenation: pul‧ma‧ai‧ka

Noun

pulmaaika

  1. the time during which a wedding takes place
    Kons ono pulmaaika, paljo väkkiä tulloo. ― When it's wedding time, a lot of people come.

Declension
Declension of pulmaaika (type 3/kana, ik-j gradation, gemination)
singular plural
nominative pulmaaika pulmaajat
genitive pulmaajan pulmaaikkoin
partitive pulmaaikkaa pulmaaikoja
illative pulmaaikkaa pulmaaikkoi
inessive pulmaajaas pulmaajois
elative pulmaajast pulmaajoist
allative pulmaajalle pulmaajoille
adessive pulmaajaal pulmaajoil
ablative pulmaajalt pulmaajoilt
translative pulmaajaks pulmaajoiks
essive pulmaaikanna, pulmaaikkaan pulmaaikoinna, pulmaaikkoin
exessive1) pulmaaikant pulmaaikoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 5
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.