harkki

See also: härkki

Finnish
harkki (middle or right)

Etymology

From Proto-Finnic *harkki (compare Estonian hark, Livonian ärk).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhɑrkːi/, [ˈhɑ̝rkːi]
  • Rhymes: -ɑrkːi
  • Syllabification(key): hark‧ki

Noun

harkki

  1. tow distaff (a type of distaff used to hold crash)
  2. a tool made of a branched wooden stick, used e.g. to work soil

Declension
Inflection of harkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative harkki harkit
genitive harkin harkkien
partitive harkkia harkkeja
illative harkkiin harkkeihin
singular plural
nominative harkki harkit
accusative nom. harkki harkit
gen. harkin
genitive harkin harkkien
partitive harkkia harkkeja
inessive harkissa harkeissa
elative harkista harkeista
illative harkkiin harkkeihin
adessive harkilla harkeilla
ablative harkilta harkeilta
allative harkille harkeille
essive harkkina harkkeina
translative harkiksi harkeiksi
abessive harkitta harkeitta
instructive — harkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harkkini harkkini
accusative nom. harkkini harkkini
gen. harkkini
genitive harkkini harkkieni
partitive harkkiani harkkejani
inessive harkissani harkeissani
elative harkistani harkeistani
illative harkkiini harkkeihini
adessive harkillani harkeillani
ablative harkiltani harkeiltani
allative harkilleni harkeilleni
essive harkkinani harkkeinani
translative harkikseni harkeikseni
abessive harkittani harkeittani
instructive — —
comitative — harkkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harkkisi harkkisi
accusative nom. harkkisi harkkisi
gen. harkkisi
genitive harkkisi harkkiesi
partitive harkkiasi harkkejasi
inessive harkissasi harkeissasi
elative harkistasi harkeistasi
illative harkkiisi harkkeihisi
adessive harkillasi harkeillasi
ablative harkiltasi harkeiltasi
allative harkillesi harkeillesi
essive harkkinasi harkkeinasi
translative harkiksesi harkeiksesi
abessive harkittasi harkeittasi
instructive — —
comitative — harkkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harkkimme harkkimme
accusative nom. harkkimme harkkimme
gen. harkkimme
genitive harkkimme harkkiemme
partitive harkkiamme harkkejamme
inessive harkissamme harkeissamme
elative harkistamme harkeistamme
illative harkkiimme harkkeihimme
adessive harkillamme harkeillamme
ablative harkiltamme harkeiltamme
allative harkillemme harkeillemme
essive harkkinamme harkkeinamme
translative harkiksemme harkeiksemme
abessive harkittamme harkeittamme
instructive — —
comitative — harkkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harkkinne harkkinne
accusative nom. harkkinne harkkinne
gen. harkkinne
genitive harkkinne harkkienne
partitive harkkianne harkkejanne
inessive harkissanne harkeissanne
elative harkistanne harkeistanne
illative harkkiinne harkkeihinne
adessive harkillanne harkeillanne
ablative harkiltanne harkeiltanne
allative harkillenne harkeillenne
essive harkkinanne harkkeinanne
translative harkiksenne harkeiksenne
abessive harkittanne harkeittanne
instructive — —
comitative — harkkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harkkinsa harkkinsa
accusative nom. harkkinsa harkkinsa
gen. harkkinsa
genitive harkkinsa harkkiensa
partitive harkkiaan
harkkiansa		 harkkejaan
harkkejansa
inessive harkissaan
harkissansa		 harkeissaan
harkeissansa
elative harkistaan
harkistansa		 harkeistaan
harkeistansa
illative harkkiinsa harkkeihinsa
adessive harkillaan
harkillansa		 harkeillaan
harkeillansa
ablative harkiltaan
harkiltansa		 harkeiltaan
harkeiltansa
allative harkilleen
harkillensa		 harkeilleen
harkeillensa
essive harkkinaan
harkkinansa		 harkkeinaan
harkkeinansa
translative harkikseen
harkiksensa		 harkeikseen
harkeiksensa
abessive harkittaan
harkittansa		 harkeittaan
harkeittansa
instructive — —
comitative — harkkeineen
harkkeinensa

Derived terms

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *harkki. Cognates include Finnish harkki and Estonian hark.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhɑrkːi/, [ˈhɑrkʲː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈhɑrkːi/, [ˈhɑrkːi]
  • Rhymes: -ɑrkʲː, -ɑrkːi
  • Hyphenation: hark‧ki

Noun

harkki

  1. A kind of scaffold used to dry nets, seines or clothes on. (Is there an English equivalent to this definition?)

Declension
Declension of harkki (type 5/vahti, kk-k gradation)
singular plural
nominative harkki harkit
genitive harkin harkkiin, harkkiloin
partitive harkkia harkkija, harkkiloja
illative harkkii harkkii, harkkiloihe
inessive harkiis harkkiis, harkkilois
elative harkist harkkiist, harkkiloist
allative harkille harkkiille, harkkiloille
adessive harkiil harkkiil, harkkiloil
ablative harkilt harkkiilt, harkkiloilt
translative harkiks harkkiiks, harkkiloiks
essive harkkinna, harkkiin harkkiinna, harkkiloinna, harkkiin, harkkiloin
exessive1) harkkint harkkiint, harkkiloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Descendants
  • → Votic: harkki

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 47
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.